Yleensä yritän ajatella positiivisesti, tehdä "ilon kautta", mutta yhä useammin huomaan negatiivisten ajatusten tulevan ensin. Pakottamalla saan välillä ajatukset käännettyä paremmiksi, mutta useimmiten negatiivisuus ottaa vallan. Tämän olen huomannut erityisesti treenatessa.
Keskiviikkona kävin pt:n kanssa tekemässä jalkatreenin. Olin juuri edellisenä päivänä loukannut oikean olkapääni salilla treenatessa ja sitä piti varoa. Vaikka olkapäähän ei sattunut treenin aikana, huomasin sen vaikuttavan kuitenkin treenimotivaatioon. Aina kun tulee jotain vastoinkäymisiä, tuntuu että koko maailma kaatuu siihen, mikään ei onnistu ja taivas näyttää mustalta. Myönnän että menin treeneihin väärällä asenteella. Olisin voinut ottaa asenteen, että tuli mitä tuli niin annan kaikkeni. Kaikkeni kyllä annoinkin kun en meinannut enää tuolista ylös päästä, mutta päässä se vika oli. Olin pettynyt itseeni. Luulin että olin huono, en pystynyt parempaan. Kaikkeni kuitenkin annoin, liikkeet tein loppuun asti, olkapää ei kipeytynyt, pt kehui suoritusta ja silti kaiken tämän jälkeen päällimmäinen ajatus oli pettymys. MIKSI?
Haluan olla kaikin puolin positiivisempi. Uskoa itseeni. Luottaa pt:n sanaan. Lakata ajattelemasta liikaa ja kääntää ne ylimääräiset ajatukset toiminnaksi. Kun uskoo, onnistuu. Jos koko ajan hokee itselleen ettei ole tarpeeksi hyvä, eikä onnistu missään, näin luultavasti myös käy.
Kuva täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti