Olen aina ollut perso herkuille, etenkin makealle. Ja ikuisena jojolaihduttajana olen päätynyt kierteeseen, jossa kuurit ja dieetit aloitetaan aina huomenna, maanantaina, kuun ensimmäinen päivä, vuoden alusta, kesällä, talvella... lista on pitkä. Tämän myötä olen oikeuttanut itseni liialliseen herkutteluun.
"Koska aloitan dieetin taas maanantaina, voin mässäillä koko viikonlopun niin ei sitten tule ihan heti ikävä!
"Kävin tänään pitkällä lenkillä, joten ei haittaa vaikka söisin kaksi suklaapatukkaa"
"Olen koko viikon noudattanut ruokavaliota, ei se varmaan haittaa jos vähän lipsun ja syön leipää, jätän vaikka iltapalan syömättä"
"Ensi vuonna en herkuttele ollenkaan, joten voin hyvillä mielin herkutella koko joulukuun"
Milloin opin, että yksi pala suklaata on ihan ok silloin tällöin? Tähän asti on mennyt aina koko levy. Jos on erehtynyt ostamaan karkkipussin, pitää se syödä kokonaan koska huomenna alkaa taas dieetti. Jatkuva itsensä huijaaminen ei tuo muuta kuin pahan mielen ja sekoittaa aineenvaihdunnan.
On täysin epärealistista ajatella, että ihminen joka on elänyt sokerihuumassa lähes koko ikänsä voisi yhtäkkiä vain päättää että en syö makeaa enää ikinä. Tai jos joku on tämän tehnyt niin hatun nosto sille. Tiedän että itse en siihen pystyisi. Yritän kääntää omaa ajatusmaailmaani siihen suuntaan että silloin tällöin herkuttelu on ihan hyväksyttävää, eikä siitä tarvitse itseään rankaista tai potea huonoa omaatuntoa.
Silloin tällöin tapahtuva herkuttelu ei saa kuitenkaan olla yhtä päätöntä kun meno tähän asti. Aikaisemmin kun päätin esim että "dieetti alkaa maanantaina" lähti syöminen ihan käsistä. Sipsiä, karkkia, suklaata, roskaruokaa tuli vedettyä monta päivää putkeen juurikin siitä syystä ettei sitten tule heti niitä ikävä kun noudattaa ruokavaliota. Joka kerta sen jälkeen kun olin ahminut napani täyteen herkkuja, kaduin sitä. Olo oli kamala. Kirosin että miksi, miksi teen tätä itselleni. Miksi pitää aina ahmia, ihan kuin ruoka olis loppumassa maailmasta enkä ikinä enää saisi mitään herkkuja. Minuun pätee ainakin se että kun syö huonosti, voi huonosti. Olen huomattavasti väsyneempi, eikä tee mieli tehdä mitään.
Olen edelleen sortunut tähän ahmimiseen, vaikka pääasiassa olenkin noudattanut ruokavaliotani koko vuoden. Joulun pyhät ja vuoden vaihdekin meni mässäillessä ja olo on sen mukainen. Tänä vuonna yritän opetella herkuttelemaan maltilla. Teen vain itselleni pahaa jos jatkan samaan malliin.
Kuva täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti